15.04.01
Aloitanpa tämän tarinan vaikka Ranskasta kesällä 1962, Marseillen lähistöllä olevasta Port st. Louis dŽ Rhônen pienestä satamakaupungista tai paremminkin kylästä. Olihan siellä muutama kauppa ja pari kapakkaa, joista toisen nimi oli American Bar ja toinen oli pieni kalja-kuppila jota me kutsuimme Kreikku Baariksi. American baari oli oikein kunnon ravintola ja siellä oli tarjolla jopa ammattilainen ihoihminenkin, mutta me nuorempi porukka bailattiin mieluummin illat Kreikku baarissa, etenkin kun sillä Kreikulla oli pari nättiä tytärtäkin siellä.
No se siitä, sieltä me sitten lähdettiin Savonaan joka sijaitsee Italian Rivieralla, Liquarian meren rannalla. Siellä oltiin muutama päivä ja muistan vielä hyvin sikäläisen tivolin missä vietin varmasti hauskimman illan kuin koskaan ennen nuoruudessani ja pentuhan minä toki olin vielä silloinkin, 18v.
Siihen aikaan laivatkin näyttivät vielä laivoilta vaikka ei tämä s/s Kenneth ehkä niitä komeimpia olekaan.
Seuraava satama oli civitaveccia, noin 70 km Roomasta. Siellä me olimme myös viikonlopun ja sunnuntaina me päätettiin porukalla vuokrata muutama taksi päiväksi käyttöön ja lähteä tutustumaan Roomaan. Se oli kyllä ikimuistoinen mutta rankka päivä kun kierreltiin katsomassa kaikki Rooman nähtävyydet yhden päivän aikana, mm. Vatikaani, katakombit, kolikko lähteet ym. Eipä tarvinnut paljon houkutella unta silmään sinä iltana.
Rooman nähtyämme ja lastin lossattuamme olikin seuraavana vuorossa "nähdä Napoli ja kuolla" (Onneksi ei kuitenkaan heti välittömästi). Nyt päästäänkin jo tämän tarinan varsinaiseen aiheeseen kun pari kaveria treffasi Napolissa yhden paikallisen smuglarin, ja tekivät sen kaa kunnon diilin. Kaveri lupasi ostaa niin paljon tupakkaa kuin me vain pystytään toimittamaan, niinpä me laitettiin porukan rahat yhteen ja tilattiin sipsulta lähtöpäiväksi niin paljon tupakkaa mitä sillä rahalla sai. Ensimmäinen ongelma oli se ettei niin suuri määrä sopinut laivan varsinaiseen sikeliin, niinpä me tehtiin konepuolen messistä tilapäinen sikeli johon tupakat varastoitiin ja tulli sinetöi oven. Koko ahterin porukka söi täkkärien messissä vuoronperään siihen asti kunnes pääsimme aluevesirajan ulkopuolelle niin että voitiin taas avata tämä tilapäinen sikeli. Kun läksimme ulos satamasta, yksi Italiaano lähti laivaan mukaan rahojen kanssa. Toiset Italiaanot lähtivät isolla veneellä perään. Satamasta lähdön jälkeen täkkärit tekivät normaaliin tapaan meriklaaria ja samalla valmistelivat köysiä tupakoiden veneeseen laskua varten. Saavuttuamme kansainväliselle vesialueelle avasimme messistä tehdyn sikelin sinetin ja kannoimme tupakat kannelle, samaan aikaan Italiaanojen vene lähestyi laivan sivua. Kaikki alkoi olla valmista siirtoa varten kun yksi keskeneräisen meriklaarin aikana reelingille laitettu nostoliina putosi mereen ja sotkeutui veneen potkuriin. Italiaanot tietysti rupesivat sukeltelemaan ja selvittelemään potkuria mutta uhkaavan nopeasti vene jäi jälkeen yhä pienenevänä pisteenä. Laivan mukana oleva Italiaano juoksenteli pitkin täkkiä aivan paniikissa ja selitti että se joutuu linnaan Espanjassa, johon me olimme matkalla. Sen verran kaukana me olimme rannikosta ettei se uskaltanut hypätä mereenkään. Ei siinä auttanut muu kuin hiljentää laivan vauhtia ja odotella niin kauan että Italian pojat saivat selvitettyä potkurinsa ja pääsivät taas laivan rinnalle. Lopultakin saatiin hoidettua homma loppuun, mafia sai tupakkansa me ison läjän liiroja ja niin tämäkin tarina sai onnellisen lopun.
Bisnes on bisnestä vaikka kirjoitetaankin business.
ps. Merimiesten arvomaailmassa tämäntapainen pieni bisnes viinalla ja tupakalla on itsestään selvää luontaisetua jonka tulli miehet pelkkää ilkeyttään yrittävät tehdä mahdollisimman hankalaksi. Huumeiden salakuljetusta kukaan tosi merimies ei kuitenkaan ikinä hyväksy.