19.11.00
Tässä jutussa olen suomalaisista henkilöistä käyttänyt vain nimikirjaimia mutta alanmiehet sieltä kyllä saatavat tunnistaa joitakin henkilöitä. Esim. itse olin tässä jutussa olevan konepäällikkö HS:n kanssa Finnhansalla samaan aikaan pari reissua joskus 70-luvun alkupuolella.
Lähde Voima ja Käyttö 5-6/91
Kollegojen kokemuksia
Suomalainen sisu ja kreikkalainen oveluus ottivat mittaa toisistaan, kun kiista Wasa Starin omistuksesta kävi kuumimmillaan. Laivapäiväkirjan otteista laadittu yhteenveto kertoo värikkään tapahtumasarjan juonen, mutta rivien välistä aistittavien dramaattisten käänteiden yksityiskohdat selviävät vasta konepäällikkö HS:n ja konetarkastaja OS:n haastatteluista.
Enso-Gutzeit vuokrasi 36 kuukaudeksi Wasa Starin Rederi Ab Gotlannilta kesäkuun lopussa 1981 Vaasan ja Umeån väliseen liikenteeseen. Vajaan vuoden kuluttua Enson omistama Vaasan Laivat varustamo myytiin Wiking Linelle, joka ei halunnut kookasta Wasa Staria käyttöönsä. Alus jäi vuodeksi makaamaan Sundsvallin satamaan. Seuraavana kesänä Enso ryhtyi etsimään uutta työtä vuokraamalleen autolautalle. Haavin pohjaan jäi Kreikkalainen Karageorgis Line Corporation omistama Astro Brillante Armadora S.A, joka vuokrasi aluksen melko edulliseen hintaan linjalle Ancona - Patras. Kesäsesongin päätyttyä elokuun lopussa Karageorgis rikkoi sopimuksen jäädyttämällä vuokrarahat sulkutilille. Finnlinesin johto ei vitkastellut eikä aristellut vastatoimissaan, kuten seuraavista laivapäiväkirja tiedoista on luettavissa.
Keskiviikko 5.10.1983
Wasa starin ruotsalainen päällikkö Åke H sai heti aamutuimaan määräyksen lähteä Anconan satamasta kohti kansainvälisiä vesiä kreikkalaisen miehistön kera, mutta ilman autoja ja matkustajia. Alukselle lähetettiin myös ruotsalainen minimiehitys, jonka piti korvaaman sataman ulkopuolella, kansainvälisillä vesillä "ulosmaksettavat" kreikkalaiset.
Lähtö Anconasta vaati suomalaista sisua ja mielikuvitusta. Keskiviikkona 5. lokakuuta klo 11 luotsi astui laivaan. Lähtö kuitenkin jäi haaveeksi, sillä aluksen kreikkalainen miehistökapteeni Spyridon Tseklenis poistui pian maihin luotsin kera. Kohta tämän jälkeen Anconan satamaviranomaiset alkoivat epäillä Wasa Starin olevan alimiehitetty ja vaativat lisäselvityksiä asiasta. Kaiken kukkuraksi he kyseenalaistivat Åke H:n valtuudet toimia aluksen päällikkönä. Iltapäivän monissa neuvotteluissa löytyi nokkela ratkaisu. Kaksi puuttuvaa matruusia korvattiin Egyptiläisellä merimiehellä sekä kansipätevyyden omaavalla moottorimiehellä ja ylikonemestari Viljo F puolestaan "alennettiin" moottorimieheksi. Illalla havaittiin sillalta että osa kreikkalaisesta miehistöstä kantoi pahvilaatikoita maihin. Agentin avulla hälytetyt tullimiehet takavarikoivat laatikot, joista löytyi Kreikan drakmoja. Välimeren maiden tapaan yksi laatikoista, jonka sisältö jäi tarkistamatta päätyi tullimiesten hoteisiin. Päällikön ja paikalle kiirehtineen Finnlinesin konetarkastaja OS:n allekirjoitettua vakuutuksen siitä että alus on oikein miehitetty ja että sen kaikki asiapaperit ovat kunnossa Wasa Star sai satamaviranomaisilta lähtöluvan. Kello 22 luotsi saapui uudelleen laivaan mutta luotsiportti sulkeutui kuitenkin vasta dramaattisten tapahtumien jälkeen. Laiturilla olleet kreikkalaiset uhkailivat köysiä irrottamaan lähtenyttä pursimiestä ja lähtö peruutettiin taas laiturilevottomuuksien takia. Luotsi poistui taas välillä ohjaamaan toista laivaa mutta palasi vartin päästä takaisin.
Torstai 6.10.
Alus suuntasi keulansa kohti kansainvälisiä vesiä klo 00.50. Reilun tunnin kuluttua aluksen päällikkö piti kreikkalaiselle miehistölle tiedotustilaisuuden, jossa ilmoitettiin laivan olevan menossa suorinta tietä ruotsalaiseen satamaan koska Karageorgis Line oli rikkonut rahtaussopimuksen. Tämän lisäksi hän kertoi ruotsalaisen miehistön olevan tulossa alukselle saman päivän iltana sekä lupasi kreikkalaisille ulospestauksen lisäksi turvallisen siirron alukselta. Kreikkalaiset ilmoittivat jääneensä ilman palkkarahojaan ja kieltäytyivät jättämästä alusta ilman palkkarahojaan.. Näin paljolti siksi, että Karageorgis Line oli ilmoittanut heille heti työsuhteen alkaessa että palkanmaksu kuuluu laivan ruotsalaiselle omistajalle. Miehistön edustajista viihdeohjelmien juontaja Zissis Shinas uhosi että kreikkalaiset ottavat tarvittaessa aluksen ja sen radioaseman hallintaansa. Miehistökapteeni Spyridon Tseklenis pani paremmaksi, uhaten etteivät kreikkalaiset kaihda väkivaltaa tehdessään parhaansa laivan ohjaamiseksi rediltä takaisin anconan satamaan. Kreikkalaiset kieltäytyivät poistumasta alukselta ilman palkkarahojaan, eivätkä suostuneet laatimaan listaa saatavistaan palkkatakuita varten. Monien neuvottelujen ja yhteydenottojen jälkeen miehistö vakuuttui siitä, että palkanmaksuvelvoite kuului Karageorgis Linelle. Tilanne kiristyi laivalla. Konepäällikkö HS:n perhettä uhkailtiin ja kreikkalaiset sanoivat estävänsä ruotsalaismiehistön tulon vaikka väkivallalla, mutta peruivat myöhemmin suullisesti uhkauksensa.
Perjantai 7.10
Ruotsalaismiehistön mukana saapui Ruotsin varakonsuli Genovasta, kaksi asianajajaa sekä puolueeton tutkija Englannista. Kreikkalaiset kieltäytyivät kaikesta informaatiosta sekä poistokatselmuksesta palkkatakuineen ja ilmoittivat jäävänsä alukselle. Kreikkalaiset poistokatselmoitiin varustamon ohjeiden mukaan. Päällikön sekä asianajajien kirjallisista ja suullisista neuvoista huolimatta vain tilapäinen matruusi ja kaksi kasinoapulaista jättivät aluksen. Wasa Star suuntasi keulansa kohti Gibraltaria klo 18.30.
Lauantai 8.10
Pelkkiin puheisiin luottanut päällikkö antoi kreikkalaisille mahdollisuuden soittaa ITF:n viranomaisille omassa palkka-asiassaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kreikkalaiset kyselivät neuvoja omalta varustamoltaan. Päällikkö Åke H halusi saada myös kuudennen kannen vallattujen hyttien avaimet. Hyvin kiihtyneet kreikkalaiset kieltäytyivät luovuttamasta avaimia ja ilmoittivat pitävänsä myös proviantin kaikkine tavaroineen edelleen hallinnassaan. Kaoottisen tilanteen rauhoittamiseksi päällikkö kutsui skandinaavit palaveriin, jossa päätettiin olla antamatta periksi kreikkalaisille ja vaadittiin vallattujen hyttien avainten luovuttamista päällikölle. Iltapäivällä tilanne jatkui yhtä kaoottisena. Åke H soitti omaan varustamoonsa ja pyysi saada Brindisissä poliiseja laivalle skandinaavien turvaksi. Samalla oli tarkoitus kuljettaa kreikkalaiset maihin, mutta kumpaankaan pyyntöön ei suostuttu. Illalla aluksen ruotsalainen miehistö osoitti rohkeutensa ja ryhtyi kyselemään kreikkalaisilta saavatko he nukkua yönsä rauhassa, vai oliko heidän varauduttava aseellisen hyökkäyksen torjuntaan. Kreikkalaiset lupasivat yksimielisesti pidättäytyä väkivallasta. Samalla he totesivat että Karageorgisin vaikutus laivalla käytäviin neuvotteluihin on päättynyt. Pahimman riitapukarin, ykköspursseri Alexsandros Korresin, valta kreikkalaisiin hupeni olemattomiin. Niinpä Finnlinesin indententti AH pääsi vihdoin proviantti tiloihin. Tilanne laivalla näytti rauhoittuvan.
Sunnuntai 9.10
Päivä sujui aluksella häiriöttä. Tilanteen muutosta kuvaa hyvin se että skandinaavit ja kreikkalaiset rupattelivat aika ajoin keskenään.
Maanantai 10.10
Kreikkalaiset suostuivat luovuttamaan joukon erilaisia avaimia, Mutta Korres halusi palauttaa kuudennella kannella olevan toimiston avaimet vasta viisi minuuttia yhteisen palaverin jälkeen. Skandinaavit haistoivat kavallus yrityksen, joka tehtiin tyhjäksi näppärästi, kuten myöhemmässä OS:n haastattelusta on luettavissa. Åke H kutsui kreikkalaiset koolle iltapäivällä ja esitteli heille kaksi asiakirjaa niiden mahdollista allekirjoittamista varten. Niissä toisessa vahvistettiin kreikkalaisten palkkatakuu ja toisessa edellytettiin heidän jättävän aluksen Gibraltarilla ilman väkivaltaa ja päällikön tässä yhteydessä antamien ohjeiden mukaan. Kreikkalaiset pitivät yhteisen palaverin ja esittivät sen jälkeen uusia vaatimuksia sekä muuttivat vanhoja ilman minkäänlaisia perusteluja. Päällikkö tapasi myöhemmin Korresin ja Tseklenisin komentosillalla. Kaksikko esitti käsinkirjoitetun dokumentin ja yritti pakottaa Åke H:n allekirjoittamaan sen uhaten suuttuneiden kreikkalaisten mahdollisella väkivallalla. Korres ja Tseklenis kiihoittivat edelleen jatkuvasti kreikkalaisia vastarintaan. Päällikkö päätti eristää miehet muusta porukasta ja kehoitti kreikkalaisia valitsemaan korkeintaan nelihenkisen ryhmän neuvotteluja varten. Nyt muuttui ääni kellossa. Ensimmäisen kokouksen jälkeen illalla kreikkalaiset luovuttivat yksilöidyn, kirjallisen 120.000 dollarin palkkavaatimuksen, joka muuten oli ollut valmiina jo kolme päivää.
Tiistai 11.10
Päällikkö kutsui amulla Korresin ja tseklenisin komentosillalle ja kertoi heille kreikkalaisten edustuksen siirtyneen toisiin käsiin. Miehet saivat kaksi hyttiä käyttöön yhdeksänneltä kannelta. Kaksikko sai liikkua vapaasti laivalla, joskin tarkkailun alaisena ja heidän tuli puhua englantia kommunikoidessaan uusien edusmiesten kanssa. Päällikkö ilmoitti kreikkalaisille varustamon myöntyneen 100.000 dollarin palkkatakuuseen pyydetyn 120.000 sijasta. Kreikkalaiset toivat Åke H:lle iltapäivällä uuden listan joka oli tehty varustamon lupaaman palkkasumman pohjalta. Illalla pidetyn palaverin jälkeen kreikkalaiset suostuivat luovuttamaan suuren määrän kolikoita, kelloja sekä hajuvesiä.
Keskiviikko 12.10
Korrees halusi tavata aamulla päällikön. Käydyssä keskustelussa hän kertoi jakaneensa suurehkon määrän kolikoita kreikkalaisille sanoen syyksi sen ettei hän luullut drakmojen kiinnostavan skandinaaveja. Samalla hän myönsi saaneensa Karageorgis Lineltä kehotuksen jakaa kelloja, kyniä, hajuvesiä ynnä muuta vastaavaa miehistölle lahjaksi. Wasa Star ankkuroi Gibraltarin redille klo 19.47. Ensin kreikkalaiset kieltäytyivät jättämästä laivaa ilman palkkojen käteismaksua. Lopulta he suostuivat hyväksymään päällikön ja yhden juristin nimikirjoituksilla vahvistetun pankkitakuun.
Torstai 13.10
Kreikkalaiset jättivät aluksen keskiyöllä ilman ongelmia. Kuudennen kannen vallatuista hyteistä löytyi kirveitä, putken pätkiä, kettinkejä ja suuri määrä kellojen ja kynien myyntipakkauksia.
Konetarkastaja OS: "Läheltä piti, kun kirves heilahti"
Vajaa viikko ms Wasa Starilla oli OS:lle melkoista painajaista. Hankalassa maaottelussa kreikkalaisia vastaan ei aluksen ruotsalaisesta päälliköstä olut paljonkaan apua. Onnekkaat sattumat sekä vastapuolen myöhästyminen kahdesta keskeisestä tilanteesta ratkaisi pelin lopulta suomalaisten hyväksi. Toisaalta myös kotoinen sisukkuus ja viileä harkinta auttoivat pakomatkan vaikeimmissa käänteissä. OS ehti odotella viikon Ateenan Inter continental hotellissa, ennen kuin asiassa alkoi tapahtua. Lähtö Anconaan käynnistyi sellaisella vauhdilla että pyykitkin jäivät hotellin pesulaan. Tilanne Anconan satamassa oli lähes kaoottinen. Satamakapteeni oli Karageorgisin palkkalistoilla ja täytyy vain kunnioittaa sitä kekseliäisyyttä ja ammattitaitoa jolla hän rakenteli erilaisia esteitä ja verukkeita laivan lähdön estämiseksi. Vasta paikallisen juristin uhattua korruptiosyytteillä mies pehmeni.
Kirkaisu varoitti
Laiturille tullessaan OS totesi että puolet laivan miehistöstä yritti estää luotsiveneen lähtöä ja toinen puoli oli autokannella vastustamassa luotsin tuloa alukselle. Luotsin päästyä vihdoin alukselle, kreikkalaiset estivät sen lähdön istumalla pollareiden päällä. Laiturilla oli edelleen levotonta kun luotsi saapui uudelleen laivaan. Lusikan käteensä ottanut satamakapteeni kutsui nyt poliisin paikalle ja Wasa Star pääsi lopulta liikkeelle. Kreikkalaiset hyppivät luotsiportissa edestakaisin vaikka laiva oli irti laiturista. Yritys sulkea luotsiportti jäi haaveeksi uhkaavasti käyttäytyneiden kreikkalaisten vuoksi. Kuulin yhtäkkiä kimeän kirkaisun ja kääntyessäni vaistomaisesti taakse iso palokirveen terä viuhahti ohi. Päähäni olisi tullut muutakin kuin kunnon jakaus, ellei kanssamme yhteistyötä tehnyt vanhempi baariapulainen olisi huudollaan varoittanut vaarasta, painottaa OS hyvätuulisesti naureskellen.
Outo diabetespotilas
Ensimmäisen yön OS nukkui komentosillalla. Myöhemmin hänelle, kapteenille ja konepäällikölle tehtiin turvapaikka savupiipissa olevasta hätädieselhuoneesta. Paikalle varattiin itsepuolustusta varten paloletku ja vähän muuta kättä pitempää. Samalla laadittiin taktinen hätäohjelma kreikkalaisten mahdollisen kaappauksen varalta. Kolmen vuorokauden jälkeen tilanne aluksella alkoi rauhoittua. Paljolti siksi, että päällikkö suostui kovan painostuksen jälkeen heittämään kaksi pahinta kapinapäällikköä laivan putkaan. Ykkösmestari TP toimi oman työnsä ohella myös putkavahtina. Aluksen ruotsalainen päällikkö Åke H ei hallinnut tilanteita. Joka käänteessä hän painotti sitä että laivan omistaja saa joka tapauksessa rahansa Ensolta. Kreikkalaisten juoni viedä alus Brindisiin (jossa, kuten myös kaikissa muissa Italian ja Espanjan satamissa sekä Maltalla ja Ceutassa, odotti takavarikointipäätös) oli onnistua päällikön arkuuden ja hyväuskoisuuden vuoksi. Kreikkalaiset ilmoittivat että yksi diabeetikko heittää henkensä, ellei hänelle saada lääkkeitä ja hoitoa maista. Åke H oli valmis antamaan periksi peläten mahdollisia seurauksia. Pullon korkin sulkenut yliperämies tuli hätiin. Hän otti päällikkyyden ja syötti ylirasittuneelle päällikölle sellaiset dropit että tämä nukkui 24 tuntia. Ajoimme tyynesti ohi Brindisin, koska tietoomme oli tullut varsin veikeällä tavalla että "diabetespotilaalla" oli korkeintaan kaihi !
Neljä syytä
Kreikkalaisten kiihtyneitä mielentiloja kuvaa hyvin sekin kun radiosähköttäjä repi paitansa perätessään palkkarahojaan omien bambiinoidensa ruokkimiseen. Aluksen peliautomaateista löytyi kreikkalaisia kolikoita noin 550 kiloa. Ruotsalaispankki ei niitä huolinut ja ne myytiin aikanaan kilohintaan englantilaiselle varustamolle. Että Wasa Starin karkumatka onnistui, johtui OS:n mukaan neljästä syystä:
1. Anconan sinänsä juonikkaalta satamakapteenilta loppui kantti kesken.
2. Karageorgis Linen mafian miehiltä haiskahtava iskujoukko, jota johti kreikkalaisvarustamon kovapintainen satamakapteeni Papadopoulos, tuli puolituntia liian myöhään Anconan satamaan.
3. Finnlines ehti varata käyttöönsä Gibraltarin ainoan ammattitaitoisen agentin.
4. Gibraltarilla oli aluksen tulopäivänä arkipyhä, joka esti vastapuolta hankkimasta takavarikointipäätöstä.
Perhettä uhattiin
Wasa Starin konepäällikkö HS ei päässyt yhtään vähemmällä, vaikka pahin viha ehkä kohdistui konetarkastaja OS:n, joka henkilöityi Enson keskeisimmäksi edusmieheksi. Anconan miehityskiistan aikana HS naputteli joukon miehistöluettelovaihtoehtoja kulloisenkin tilanteen mukaan. Konepäällikön suurin murhe oli polttoaineen niukkuus. Päivätankin alaraja hälytti sopivasti Gibraltarin redillä. Bunkkeria oli jostain syystä jäänyt vähän takataskuun ja sen lisäksi jouduimme polttamaan myös likaöljytankista. Hiukan tuo seos välillä paukkui koneissa, mutta näin oli tehtävä. Toisaalta ajoimme koko matkan edullisimmalla hyötysuhteella, muistelee HS. Anconan redillä sattui kiintoisa tapaus, joka ratkesi suomalaisten neuvokkuudella: Laivan lähdöstä myöhästynyt Karageorgis Linen satamakapteeni Dimitrios Papadopoulos hankki nopeasti käyttöönsä troolarin ja pyrki miehineen valtaamaan Wasa Srarin avonaisen luotsiportin kautta. Vaara torjuttiin ajoissa pyöräyttämällä aluksen potkureita. Kreikkalaisten likaista peliä kuvastaa hyvin se että konepäällikön mukana ollut perhe joutui uhkauksien kohteeksi. Sen jälkeen kun huvitilaisuuksien juontaja Zissis Schinas oli kehottanut minua olemaan huolissani 2-vuotiaasta tyttärestäni ja 5-vuotiaasta pojastani lukitsin perheen hyttiini. Heille laadittiin puolustautumisstrategia, jonka viimeinen linnake oli wc-tilat.
Salaperäinen salkku
Aluksen suomalainen päällystö oivalsi hyvin kreikkalaisten pahimmat metkut. Muun muassa kapinakaksikon suurehko kavallushanke jäi pelkäksi haaveeksi. Kun rattlesnakeksi eli kalkkarokäärmeeksi kutsumamme Alexsandros Korres sanoi luovuutavansa 6. kannen toimistotilojen avaimen hieman muita myöhemmin haistoimme palaneen käryä ja päätimme seurata salaa Korresin ja kumppaneiden touhua. Yhtäkkiä Korresin apuri päästuertti Georgios Stavrakopoulus ryntäsi toimistosta ruskea salkku kainalossaan omaan hyttiinsä. Hallussani olleen yleisavaimen avulla takavarikoimme salkun, josta löytyi 120 000 arvosta valuuttaa ja matkashekkejä. Salkun sisältö edusti kreikkalaista yksityisyritteliäisyyttä parhaimmillaan tai pahimmillaan. Korres pyysi Gibraltarilla OS:ltä kavallushankkeen painamista villaisella peläten tapauksen julkistamisen vaikeuttavan uuden työpaikan hankintaa.
Enso omilleen
Vuokrauskiistaa puitiin myöhemmin välimiesoikeudessa Lontoossa. Mukaan kutsuttu HS oletti saavansa viettää muutaman päivän suurkaupungissa, mutta vastapuoli antoi äkkiä periksi. Karageorgis Linen edustajat hyväksyivät yhden lounaan ja puhelinsoiton jälkeen Enson tarjouksen, joka koostui lähinnä kreikkalaisten hankinnoista laivalle sekä heidän takuusummastaan. Enso selvisi jupakasta lähes pelkällä säikähdyksellä. Toisessa välimiesoikeuskäsittelyssä Viking Line näet hävisi Wasa Starin vuokrasopimuskiistan joutuen pulittamaan Ensolle 35 miljoonaa markkaa. Tästä tavallaan alkoi Viking-varustamon pääosakkaan, Rederi Ab Sallyn jyrkkä ja nopea alamäki, kuten OS työpöytänsä takaa myöhemmin pohdiskeli.
Kirjoittajan kommentti: Siinä sitä oli ruotsalaiskapteenilta vähällä mennä sekä predikaatti että subjekti.