15.11.00

Tämä juttu on suunnattu lähinnä sisävesien seiloreille sekä Varkautelaisille joiden kanssa minulla on ollut ilo työskennellä yli 20 vuotta. Kirjoitin tämän jutun vuonna 1999 Kuopion konepäällystöyhdistyksen satavuotis juhlajulkaisuun ja tässä se on siitä hieman muunneltuna.

WARKAUS ”KAIKKIEN TERVAHÖYRYJEN ÄITI"

Seppo Kauranen

Lähdeaineisto:  

Hannu Soikkanen: Varkauden historia

Tapio Kautovaara: Lisäjuttuja varkauden historiaan I-osa

Pentti Moilanen: Varkauden teollisuus 175 vuotta

Varkauden alueelta ensimmäinen kirjallinen maininta löytyy vuodelta 1323 Pähkinäsaaren rauhankirjasta jossa yhtenä rajamerkkinä mainitaan Sithin (nykyinen Siitinselkä) rannalla sijaitseva lappalaisten talvikylä. Vakituista asutusta alueelle alkoi syntyä 1400-luvulla Savonlinnan valmistumisen aikoihin ja seuraavan vuosisadan vaihteen seutuvilla perustettiin Varkauteen kruunun-kalastamo. Varkaus oli useita kertoja Savon kaupunki-ehdokkaana 1700-luvun puolivälin aikoihin mutta tämä hanke kaatui yleensä Loviisan kauppiaiden vastustukseen ja lopulta kaupunki paikaksi valittiin sitten Kuopio. Kuin korvaukseksi tästä  vuonna 1792 kuninkaallisella asetuksella Varkauteen perustettiin laivastotukikohta johon sijoittui ”Kuninkaallisen armeijan laivaston meritykistörykmentin vapaaehtoiskomppania”, joka toi paikkakunnalle uutta väriä ja vilkastutti tuntuvasti elinkeinoelämää ja markkinoita.

Laivalinna oli toiminnassa Suomen sotaan asti jolloin Venäjä valtasi koko Suomen alueen.

Esiteollistumisen kauden voidaan katsoa alkaneen 1700-luvulla kun alettiin valjastamaan koskien voimaa  pyörittämään vesiratasta ja -myllyjä.

Kun 1800-luvun alkuvuosina tuli tunnetuksi Savon järvien rautamalmi varannot ja samanaikaisesti vilkastuva ja monipuolistuva maatalous sekä muu elinkeinoelämä tarvitsivat rautaa, alkoi rautaruukkien aikakausi.

Vuonna 1815 sai vapaaherra Gustaf Wrede senaatilta luvan perustaa Varkauteen Huruskosken rannalle masuunin, kankirautavasaran ja ahjon.

Tästä lasketaan Varkauden teollisen kauden alkaneen.

Vuonna 1834 Viipurilainen kauppahuoneen omistaja Paul Wahl ja Helsingistä Kuopioon tullut suurliikemies Erik Johan Längman ostivat Wreden perikunnalta Varkauden ruukin ja rakensivat sen yhteyteen myös sahan.

Vuonna 1846 Wahl lunasti Längmannilta ruukin haltuunsa ja vuonna 1851 hän sai senaatilta juhlallisen luvan perustaa Päiviönsaarelle konepajan.

Suomen liittäminen Venäjän yhteyteen vuonna1809 avasi taas kaupalliset väylät etelään ja kun Pietarin väkiluvun voimakkaasti kasvaessa sinne syntyi valtava kulutuskeskus tuli yhä tärkeämmäksi reitti Savon pohjoisilta perukoilta Saimaan eteläiselle rannalle ja sieltä edelleen Viipuriin ja Pietariin. Niin alkoi Saimaalle kanavien kausi.

Suomen ensimmäiset sulkukanavat, Taipaleen kanava joka valmistui vuonna 1840 Varkaudessa ja vuotta myöhemmin valmistunut Konnuksen kanava Leppävirralla olivat sen aikaisten lehtitietojen mukaan maailman pohjoisimmat, näin aukesi reitti Saimaalle ja vuonna 1856 valmistunut Saimaan kanava antoivat aivan uusia mahtavia mahdollisuuksia kaupalle ja teollisuudelle.

Saimaan kanava ja höyrylaivojen yleistyminen tiesivät vilkastuvaa laivaliikennettä ja samalla lisääntyvää laivojen kysyntää. Varkaudessa tämä oli huomioitu jo ennen Saimaan kanavan valmistumista, sillä Pirtinniemessä valmistui kaksikin kuunaria vuonna 1853. Niinpä vuonna 1854 Wahl anoo senaatilta laajempaa aluetta Pirtinniemestä vuokralle laivanrakennusteollisuutta varten. Ensimmäiset telakkarakennelmat olivat vaatimattomia ja vasta vuonna 1866 Pirtinniemelle valmistui laivaveistämö, jonka yhteydessä oli useilla koneilla varustettu ja höyrystä käyttövoimansa saava pannuverstas.

Vuonna 1864 laskettiin Varkaudessa vesille ensimmäiset siellä rakennetut höyrylaivat. Kaino, Ilmarinen ja Ilma olivat nimeltään nämä veistämön ensimmäiset alukset. Ilman juhlallinen vesillelasku oli 12. toukokuuta 1864, tällöin tämä 12 hevosvoimaa kehittävä ja 15 virstaa tunnissa kulkeva vedenkyntäjä solui aalloille Pirtinniemessä. ”Soma näöltään ja sopiva käytökseltään” kuului arvostelu koeajon jälkeen.

Taloudellisissa vaikeuksissa Paul Wahl & Co lopetti toimintansa vuosina 1909 – 1910, jolloin Varkauden tehtaat siirtyivät A. Ahlström Osakeyhtiölle joka jatkoi laivanrakennus toimintaa aina 1900-luvun puoliväliin saakka. Pirtinniemen laivanrakennusteollisuus ehti tuottaa aikakirjojen mukaan 771 laivaa.

Pirtinniemen laivaveistämö sai lähellä sijaitsevan ja ärsyttävän kilpailijan kun telakan palveluksessa ollut insinööri Albert Kranck riitaantui silloisen ruukin patruunan Henrikssonin kanssa ja perusti vuonna 1886 Taipaleen kanavalle pienen kuivatelakan laivojen korjausta varten. Pian laitokset osoittautuivat liian pieniksi ja vuonna 1888 yritys hankki Lehtoniemestä lisäalueen jonne rakennettiin suurempi konepaja.

Monet laivatilaajat tulivat Lehtoniemelle 1880- luvun lopulla hieromaan kauppoja, joita myös syntyi. Ensimmäisenä valmistui Suvasveden yhtiölle alus, joka vesille laskettaessa vuonna 1889 sai nimen Salmi. Samalle yhtiölle valmistui vielä seuraavana vuonna kaksi laivaa, nimiltään Suvas ja Kalla.

Albert Kranck oli innokas suunnittelija ja keksijä. Hän kehitteli mm. Saimaan vesillä yleisesti käytetyt lastilotjat ns. tervahöyryt  joissa höyrypannu ja kone olivat laivan perässä. Hänen omaan ”laivastoonsa” kuulunut Jaakko oli taas poikkeuksellinen sikäli, että se kulki tavattoman matalassa vedessä.

Vuonna 1901 laman kourissa Krankcin yritys ajautuu konkurssiin, mutta ei Lehtoniemen tarina vielä tähän pääty, sillä Sorsakosken omistaja vapaaherra Carolus Wrede osti yrityksen mutta vuonna 1917 hänkin joutuu taloudellisten vaikeuksien vuoksi myymään 2/3 yhtiöstä ja viimein Lehtoniemen tarina päättyy 1920- luvun lopun talouspulan aikana.

Ahlström OY osti konkurssipesän lopetti toiminnan ja kuljetti koneet Varkauteen.

Tilinpäätöksenä Lehtoniemen osalta voidaan todeta, että siellä valmistettiin kaikkiaan 205 erilaista höyrylaivaa, noin 350 höyrykonetta ja kattilaa sekä suuri määrä pelastuspumppuja, höyryvinssejä ja varppivinttureita

Ahlström OY:n aikana Varkauteen kehittyi monitoimialainen korkean teknologian osaamiskeskus joka nykyään on hajaantunut toimialoittain useiden kansainvälisten yhtiöiden omistukseen.

Takaisin etusivulle